Elintarvikkeiden lisäaineet

Moni saattaa suhtautua epäilevästi ruuan ainesosaluettelossa näkyviin E-koodeihin. Mitä ne oikein ovat ja tarvitaanko niitä?

Tarkoituksella lisätty

Lisäaineet lisätään aina tarkoituksella elintarvikkeeseen, ne eivät ole vierasaineita, jotka ovat ei-toivottuja. Lisäaineita ei lisätä elintarvikkeisiin ”huvin vuoksi”, vaan niillä on aina jokin tehtävä: niiden avulla parannetaan tuotteen turvallisuutta tai makua, varmistetaan ravitsemuksellisia ominaisuuksia, vaikutetaan rakenteeseen jne. Lisäaineiden käyttö on laissa säädeltyä, samoin niiden ilmoittaminen pakkauksen päällysmerkinnöissä.

Kuluttaja saa tiedot elintarvikkeeseen käytetyistä lisäaineista elintarvikkeen pakkausmerkinnöistä. Lisäaineet ilmoitetaan käyttötarkoitusta osoittavan ryhmänimen lisäksi lisäaineen nimellä tai numerotunnuksella, E-koodilla. HK Ruokatalo pyrkii minimoimaan tuotteissaan lisäaineiden käytön, tuoteturvallisuudesta kuitenkaan tinkimättä.

Kotikokkauskin hyödyntää lisäaineita

Myös kotikeittiössä käytetään useita lisäaineita: kun käytät kananmunaa ruuanvalmistuksessa, saat lesitiiniä (E322), sitruunasta tulee ruokaan sitruunahappoa (E330) ja askorbiinihappoa (E300), etikasta saat etikkahappoa (E260) ja öljy sisältää rasvahappojen mono- ja diglyseridejä (E471).

E eli EU:n turvalliseksi arvioima

Lisäaineet voivat olla joko luonnosta peräisin tai kemiallisesti tai mikrobien avulla valmistettuja. Jos lisäaine on valmistettu yleisesti allergisoivasta aineesta (esim. soijalesitiini E322), on sen alkuperä ilmoitettava. HK Ruokatalo pyrkii välttämään allergiaa aiheuttavien lisäaineiden käyttöä.

Lisäaineet käyvät läpi perusteellisen turvallisuusarvioinnin EU:ssa, ennen kuin ne hyväksytään käyttöön. Voidaankin siis sanoa, että E-koodi = EU:n turvalliseksi arvioima.